Helmi(?)kuun viimeinen päivä
Helmikuun viimeinen maanantai ja samalla viimeinen päivä. Liputtivatkin, ja syystä. 
Koko kuluneen päivän mietin Sitä Puhelua. Siis siitä työpaikasta. Mietin ja punnitsin vaihtoehtoja. Sain jopa puhelunkin, jossa kysyttiin, että soitinko. Olin samaan aikaan koneella lataamassa puheaikaa ja sen kerroin…
Ajatukseni saattavat kuulostaa tai sitten jopa ollakin osittain tekosyitä olla soittamatta, mutta PHS:ää lainatakseni: päätös suuntaan tai toiseen on joka tapauksessa yksin minun. Siis, että mitä teen tai jätän tekemättä…
Ensinnäkin aloin miettimään viime kuukausien (vuosien?) elämäntyyliäni eikä se todellakaan ole sisältänyt kuntoa kohottavaa toimintaa. Jaksaisinko niin ruumiillisesti rankkaa työtä? Enhän pärjännyt kovinkaan hyvin vankilan siivousryhmässäkään: hartiat menivät niin jumiin, ettei käsissä ollut voimaa eikä tuntoa ranteista alaspäin. Edes kynä ei enää pysynyt hyppysissä mistään muusta puhumattakaan. Jouduin nukkumaan rannetuet käsissäni sekä käymään fysioterapiassa muutaman kerran. Vaihdettuani työpaikkaa oireet katosivat.
Toisekseen se virastobyrokratia. Mitä jos saisin paikan, menisin sinne enkä silti voisikaan jatkaa muutamaa viikkoa pidempään. Karenssi, asumistukiasiat, ulosotto, toimeentulo. Paperit kahteen kertaan ja samalla lisää tätä ikuista päätösten odottelua. En ehkä jaksaisi.
Kolmannekseen olen alkanut kypsyä ajatukseen opiskelusta/kurssituksesta tai oppisopimuspaikasta. Olisihan se hienoa saada oikea ammatti pelkän peruskoulupohjan lisäksi. Minulla on aika aktivointisuunnitelman tekemistä varten maaliskuussa ja silloin olisi oiva mahdollisuus kysellä opiskelumahdollisuuksista. Minusta tuntuu, että kallistun sen puoleen.
Kela muistutti tänään hennosti olemassa olostaan. Olin täyttänyt ohjeiden mukaan työttömyysaikaa koskevan ilmoituksen neljältä viikolta. Sain työttömyyspäivärahat 11 päivältä sekä toimintarahan neljältä. Ei paljon hurrata eikä naureta! Maksoin helmikuun vuokraan lisää satasen ja nettilaskun, ettei koneeni menisi kiinni. Huomenna tulee asumistuki ja sitten saan helmikuun vuokrasta hoidettua loput. Alkavaa maaliskuuta mietin aikanaan… Perse.
Liskonainen antoi luonaan tunnustuksen ja haastoi samalla asiaan kuuluvasti vastaamaan viiteen kysymykseen. Kiitän plakaatista ja otan haasteen vastaan..!
Tässä tulevat ne kysymykset vastauksineen:
1) Milloin aloitit blogisi?
Aloitin hieman Liskistä myöhemmin, mutta samassa kuussa kuitenkin eli muistaakseni 20.08.2008.
2) Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Minun omasta elämästäni. Minun asioistani, tapahtumista sekä ajatuksistani. Suhteistani, käsitöistäni, terveydentilastani, kodistani, Pojastani, ystävistäni…kaikesta mikä Minun elämääni liittyy.
3) Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Mikäli itse olen ymmärtänyt oikein, olen Suomessa ainoa nainen, joka on kertonut miltä tuntuu naisena palata vankilasta siiviiliin ja tehdä se ilman ihmeellisempiä apuja. (Teitä, rakkaat Ystävät yhtään sekuntia väheksymättä!!!) Olen myöskin saanut positiivista palautetta rehellisyydestäni asioiden suhteen.
4) Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olen ollut ahkera kirjoittamaan koko ikäni. Päiväkirjoja ja kaikkea muuta kasaantui jo nuorena isoja pinoja. Kirjoittaminen on ollut minulle parempi ystävä kuin kukaan muu! Vankilasta palattuani pääsin taas tietokoneen ääreen ja tuntui aika luonnolliselta alkaa kirjoittamaan blogia. Paikka, jossa saan vertaistukea itselleni sekä tallentamilleni ajatuksille. Vaikka olen kirjoittanut näihin kolmeen (viiteen) blogiin paljon, niin huomattavasti enemmän olen takaisin saanut! KIITOS!!! 
5) Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Tavallaan en mitään, mutta on yksi asia, jota todella kadun: se kun ensimmäisestä versiosta poistin tietämättömyyttäni ja tyhmyyttäni ne 500 valokuvaa. Ne jos saisin takaisin, mutta kun ne eivät bittiavaruudesta enää koskaan palaa. Oma moka! Blogi itsessään muuttanee Muurista “kauas” elokuussa kun ehdonalainen päättyy ja olen VAPAA… 
Tuossapa nuo. Kiitos Liskonainen haasteesta!
Ketähän minä haastaisin? Jos kerrankin jättäisin haastamatta ja vain toteaisin, että mukaansa saa ottaa. Olisin tietysti iloinen mikäli saisin tiedon jos joku jaksaa haasteen vastaanottaa.
Yritin tuossa alkaa neulomaan Pojan tyttöystävälle kaipaamiaan lapasia, mutta musta-valkoiset tuplalangat eivät väsyneille silmille tähän aikaan illasta passaa. Huomenna ehkä sitten. Yhtä OMAA alahammasta vähän vihloo, mutta onneksi takin taskussa on Buranaa. Yksi sellainen ja sitten miehen viereen sohvalle. Viikko on aloitettu.
Kohti huomenna alkavaa maaliskuuta! 
Stansta
1 Maaliskuu, 2011 klo 07:33
makoisaa maaliskuuta muruni!
kalifornian-pirjokin tuli käymään kun kutsuin. siinä ambulanssipostaukasessa.
1 Maaliskuu, 2011 klo 08:21
Kokeilla pitää! Olisit saanut kokemusta työnhausta ja jostain on aina aloitettava.
Vaikka kyseessä olisi ollut siivoaminen, on se kuitenkin eri asia, kuin vankilassa tehtävä, tästä olisi saanut rahaakin.
Jossain vaiheessa päivärytmi on kuitenkin saatava kohdilleen.
Aina löytyy joku syy, miksi voi jäädä kotiin.
Mielestäni sinun on otettava itseäsi nyt niskasta kiinni ja ryhdyttävä toimeen.
Lopulta et koskaan pääse kotoa pois.
1 Maaliskuu, 2011 klo 10:56
Tuo kohta kolme selityksenä oli oikein kelpaava
(multahan taidettiin kysyä mielipidettä taas kerran) Oppisopimuskoulutus on mun mielestä tosi hyvä systeemi, jos sopiva ala löytyisi: saa ammatin ja saa palkkaa opiskelusta. Esikoinen kouluttautui ensimmäiseen ammattiinsa sitä kautta, ja pärjäsi taloudellisesti oikein hyvin. Hesan seudulla luulisi vaihtoehtojakin olevan.
Haen tuon plakaatin Liskolandiasta ja vastaan tuotapikaa, tule sitten kurkkaamaan Hannilaan. Samalla on katsottava, mitä ystävällämme Pirjolla on ollut sydämellään..
1 Maaliskuu, 2011 klo 13:01
LISKONAINEN, makoisaa sinnekin!
Kalifornian-Pirjo? Pitänee tulla tarkastamaan mistä on kyse…
ST, saatat olla melkoisen oikeassa, mutta kun opiskelu kiinnostaisi nyt enemmän jatkoakin ajatellen. On kyllä totta sekin, että edellisestä työhaastattelusta on kulunut “vain” 21 vuotta…uuh. Annan nyt silti itselleni luppoaikaa sinne aktivointihaastatteluun asti ja koitan saada jotain järkevää aikaiseksi tänä aikana.
HANNI, arvostan AINA mielipidettäsi!
Opiskelu tosiaan kiinnostaisi ja äidin antaman vinkin perusteella saattais jopa olla mahdollista saada työttömyyspäivärahaa opiskelun aikanakin. Pitää ottaa selvää. Atk-taitoja ainakin haluaisin kehittää sillä törmäsin juuri siihen, etten osaa HTML:ää enkä (oliko se) CSS:ää. Olisi meinaan ollut mielenkiintoinen lankaduuni tarjolla, jossa nuo taidot edellytettiin. Olisi muutenkin mukava saada atk-taidot päivitettyä. Otan asioista selvää!
Toki tulen luoksesi kunhan olet vastannut haasteeseen. Hmm, Pirjo..?
1 Maaliskuu, 2011 klo 13:13
KYLLÄPÄ blondilla kesti tajuta Kalifornian-Pirjo, mutta tajusinpas kuitenkin.
Että joku jaksaa…
1 Maaliskuu, 2011 klo 13:16
… siellä on vastaukset. Aika tylsät tosin sain aikaan, mutta mie oonkin tylsä ihminen
1 Maaliskuu, 2011 klo 13:21
HANNI, sä ET OLE tylsä ihminen ollenkaan!!!
Mä kävinkin jo lukemassa luonasi…
1 Maaliskuu, 2011 klo 14:24
… ja minä komppaan, soittakaa te muut vaikka bassoa….
1 Maaliskuu, 2011 klo 17:27
LISKONAINEN, basso ON niin jees.
1 Maaliskuu, 2011 klo 21:14
Läskibasso komppaa
RES oli muuten nauru, kuuluu kevääseen ja solisee ja porisee kuin keväinen puro 
2 Maaliskuu, 2011 klo 08:02
Huomenta! Sun päätökset on sun päätöksiä, vaikka kuinka täällä neuvoja ja ohjeita annetaan, niin muista, ettei kukaan muu elä sun elämää, kuin sinä itse.
Hirvittävän helppoa on osata kasvattaa muiden lapset ja eläimet, tietää, mikä muille parasta, ja elää muiden elämä paremmin kuin ne itse.
Sitä omaa itseään ja jaksamistaan ja toiveitaan täytyy kuulostella, ja sen mukaan mennä, opiskelu on ihanaa ja koskaan ei ole liian vanha oppiakseen!
Nythän on jopa työmarkkinatuella opinnot mahdollisia, kysele sitäkin, aikuisopinnot yleensä kestää vähemmän aikaa ja liki akikkeen sisältyy työharjoittelua.
Uusia tuulia odotellessa on viisasta verrytellä siipiä valmiiksi, jotta ne sitten aikanaan kantaa!
Hanna
2 Maaliskuu, 2011 klo 08:25
on myös työvoimapoliittista koulutusta. otapa selvää niistäkin mahdollisuuksista. esim. se tulityökortti on yksi niistä. ja yksi edellisistä puolisoistani koulutettiin mikrotukihenkilöksi.
2 Maaliskuu, 2011 klo 08:56
Hei!
Minä peukutan ehdottomasti tuon opintosuunnitelman puolesta. Ymmärrän erinomaisesti syysi soittamattomuuteesi. Tämä työ olisi kuitenkin vain pidempiaikaisen “mitä minusta tulee isona” suunnitelman ja täytäntöön panon lykkäämistä.
Opintoihin voi tosiaan saada työttömyyspäivärahan suuruista korvausta jokin koulutusraha tai muu sellainen nimeltään. Kelan sivulta varmaankin löytyy “Opintoihin tukea” sivustolta.
Oma äitini on Ammattikurssikeskuksessa opiskellut ammatin juuri sellaisella rahalla. Kannattaa siis kurkistaa työkkarin sivuilta haettavissa oleva koulutus jossa suurin osa Ammattikurssikeskusten koulutuksistakin on, jos niissä olisi jokin kiinnostava koulutus. Aikanaan oli ainakin paljon tietotekniikan koulutuksia, tosin perustason koulutusta lähinnä.
Ennen tuota maaliskuun aikaa (hups nythän ollaan jo maaliskuussa) on hyvä miettiä mitä sitä sitten “isona” haluaa tehdä. Työkkärin sivustolla olen joskus tehnyt sellaisen kyselyn jossa kartoitetaan taitoja ja mieltymyksiä. Sen jälkeen on saanut listauksen mahdollisista ammateista ja niiden kuvauksista. Kyselyyn piti kirjautua ja siihen kehoitettiin varaamaan noin tunnin aika. Kyselyn saattoi tosin keskeyttää ja jatkaa myöhemmin.
2 Maaliskuu, 2011 klo 10:28
Tulin vielä huikkaamaan, että Kaksoslikkahan on (nuorten) neljän kuukauden kursseilla Ammattikurssikeskuksessa, työkkäristä lähettivät sinne haastatteluun (37 hakijaa, 12 otettiin) kun ei opiskelupaikka vielä syksyllä auennut. Päiväraha ihan mukavat, vähän alle 40€ / päivä, ja siellä saa suorittaa tulityö-tietokone-kurssit, hygieniapassit sun muut ja hommaan kuuluu työharjoittelua. Samantapaisia kursseja ja ammattiin koulutusta on myös vanhem… siis aikuisemmille ihmisille samassa paikassa. Niin ja mun ystävä opiskelee uutta ammattia viiskymppisenä, ja saa siihen opintorahaa (tai vastaavaa?) tonnin kuussa. Eli vaihtoehtoja varmaan löytyisi sullekin. Täähän ihan innostuu suunnitteleen Stanstan uutta elämää
hups!
2 Maaliskuu, 2011 klo 15:14
HANNA, olet niin oikeassa.
Toisten elämän seuraaminen (ja opastaminen?) on helpompaa kuin rakentaa omaansa. Opiskelu veti pidemmän korren ja tutkin asioita ennen sitä työkkärireissua.
LISKONAINEN, mullahan on tulityö- ja työturvallisuuskortit. Hygieniapassi puuttuu ja sitä ainakin aion kysyä samalla kun muita koulutusmahdollisuuksia.
MEGI, hei!
Kiitos ymmärryksestäsi! Olisi se tosiaan ollut lykkäämistä, tavallaan. Opiskelemaan tahdon. Yritän ottaa mahdollisimman paljon asioista selvää ennen sovittua tapaamista. Pitänee etsiä myös tuo mainitsemasi testi.
HANNI, kiva kun tulit!
Kaksoslikan päiväraha on melkein tuplat siihen mitä itse nyt saan. Siis parempi ja sehän sopii. Katselen ja kyselen mahdollisuuksia. Ihanaa kun säkin innostuit!
2 Maaliskuu, 2011 klo 22:21
Hei!
Onkohan tuolla Hannin mainitsemalla kaksoslikalla ollut ansiosidonnainen päiväraha alla? Koulutuspäiväraha on sen suuruinen kuin työttömyyspäiväraha olisi henkilöllä jos hän olisi työtön.
Myös opintorahoissa on aikuisopiskelijoilla mahdollisuus saada lisäosia, jotka nostavat tulot melkoisen paljon korkeammiksi kuin perusopiskelijalla. Nuo lisäosuudet kuitenkin edellyttävät pitkää työhistoriaa.
En toki halua lannistaa, mutta kertoa nämä tietämäni asiat jotta ei tuudittaudu liian ruusuisiin kuvitelmiin tulojen suhteen. Todennäköisesti tulot pysynnevät nykytasolla. Kun kuitenkin tietää että jonakin päivänä on ammatti tuntunee se varmaankin pieneltä uhraukselta.
Toki olisi ihanaa jos sinulle urkenisi ammatti oppisopimuksen kautta. Olen kuitenkin ymmärtänyt että nuo oppisopimuspaikat on pitkälti hankittava itse.
3 Maaliskuu, 2011 klo 02:51
MEGI, jaa-a, pitänee Hannin vastata tuohon? Ja joo, en ajatellut, että tuloni nousisivat opiskelemisen aikana. Kunhan pysyisivät samana ja mieluusti säännöllisesti tulevina. Se riittäisi, kai.